Kuusikymmenluvun loppupuolella eräänä maarianpyhän aamuna kukonpierun aikaan näki päivän-valon eräs pieni tytöntylleröinen, joka katseli maailmaa ja ihmisiä ihan omasta näkövinkkelistään. Kun toiset samanikäiset leikkivät Barbeilla ja Daisy-nukeillaan pukien niitä toistaan kauneimpiin vaatteisiin ja kampasivat niitä kauniisti,mitä tekikään tämä pieni tyttönen? Hän kehitteli niille kohtaloita ja tarinoita ja luritteli niille repliikkejä riimin muotoon. Kirjat kuuluivat myös jokapäiväiseen elämään. Ei sillä ollut mitään väliä, vaikkei tuntenut edes kirjaimia. Tarinat olivat tytön mielestä ihan uskottavia, vaikka ne olivatkin peräisin omasta päästä. Neljävuotiaana tyttö oppi lukemaan ja viisivuotiaana kirjoittamaan. Silloin saivat nuket jäädä nurkkaan pölyyntymään ja tarinat siirtyivät paperille.Koulussa tyttö sai kiitosta omintakeisista ja kymmensivuisista aineistaan. Huonon käsialansa vuoksi todistukseen jäi ikuinen yhdeksikkö ja tyttösen sieluun ikuinen yhtä numeroa suurempi nälkä.

Vuodet kuluivat ja lipaston laatikko täytyi runoista ääriään myöten.Tyttö päätyi kaupantätiksi ja hieman yli kaksikymppisenä äidiksi. Näinhän normaalitkin ihmiset tekevät....

Samoihin aikoihin tämä ikuinen runotyttö löysi itsestään laulavan runotytön. Se oli ihmeellistä aikaa, jokainen sonnin mullikka navetassa kallisteli päätään ja kuunteli rauhallisena päästämättä mölähdystäkään. Kokemuksestaan rohkaistuneena tyttö uskalsi kokeilla rajojaan myös kaksijalkaisten kuulijoiden edessä. Pian oltiinkin siinä tilanteessa, jolloin runot päätyivät laulunteksteiksi. Lopputuloksena Elämän varietee- cd (1999). Tyttö kuljeskeli keikoilla nuottikansio kainalossa oman yhden naisen yhtiönsä lukuun vaihtuvien bändien solistina. Lisää puuroa pöytään tuli myös karaoke-emännän hommista. Valmiita lauluntekstejä oli noin kolmisenkymmentä.

Juuri kun kaikki olisi ollut hyvällä alullaan, päätti elämä tarttua tyttöä lujalla niskapersotteella ja kouluttaa hieman. Ruutupaperit, joihin tyttö oli runojaan rustannut, vaihtuivat lääkärinlausunnoiksi ja kelan kaavakkeiksi. Vakava sairastelukierre oli alkanut ja runosuoni tyrehtynyt ja laulut laulettu.Pienen runotytön taistelu paikasta auringossa muuttui taisteluksi kohtaloa vastaan.

Yllättäen maaliskuussa 2013 tajusi tyttö jääneensä henkiin. Hän kaivoi esiin jo rispaantuneen ruutuvihon ja teroitti kynänsä. Pienen runotytön tarina saa luvan jatkua...

Nyt riimitettyjä tarinoita on kasassa jo toista sataa odottaen kertojiaan. Jokainen kiitollisuuden päivä synnyttää niitä lisää.

Myös laulaminen on päivä päivältä enemmän tullut suureksi osaksi elämää....

Nyt on laulun aika!

 

Teksti: T.K. 2015 

 

 

 

 

           


 
 

Yhteystiedot

Tmi Leo Kuiri
Martinpolku 1 B 7
83900 JUUKA